Silmäoireisten hoidon tarpeen arviointi ei onnistu hoitotakuun rajoissa ilman optikkoliikkeitä

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen hoitotakuun muuttamisesta. Perusterveydenhuollossa hoitotakuu lyhenisi pääosin kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry kiittää hallitusta hoitoon pääsyä parantavasta esityksestä, mutta toteaa, että silmäterveyden osalta hoitotakuun toteutuminen vaatii optikkoliikeverkoston kytkemistä osaksi palvelupolkua. 

”Tällä hetkellä julkisen puolen silmätautien hoitojonot ovat lähes koko maassa kroonisesti pitkät, aivan hoitotakuurajojen ylärajalla ja usein ylikin. Seitsemän päivän hoitotakuun toteutuminen perusterveydenhuollossa  silmäoireisten osalta  kuormittaisi merkittävästi lisää erikoissairaanhoitoa. Hoitotakuun toteutus vaatii tältä osin poikkeuksellisen paljon suunnitelmallisuutta ja ennakointia", toteaa Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast. 

Perustason silmäterveyden palvelut ovat Suomessa rakentuneet  vahvasti yksityisen optikkoliikeverkoston palveluiden varaan. Julkinen puoli on historiallisesti tuottanut vain erikoistason palveluja. Siksi yksityisen sektorin kapasiteetti on keskeinen tekijä asetetun tavoitteen saavuttamisessa silmäoireista kärsivien perusterveydenhuollon potilaiden osalta. 

”Pullonkaulan muodostaa sosiaali- ja terveyskeskusten kyky tehdä silmäoireista kärsiville asianmukainen hoidon tarpeen arviointi. Siihen kykeneviä ammattihenkilöitä ei perusterveydenhuollossa usein ole, eikä silmätautien osalta hoidon tarpeen arviointia useinkaan pystytä suorittamaan etäkonsultaationa. Puutteita on myös tutkimusvälineistä. Esimerkiksi välineitä verkkokalvon- ja lasiaisen irtauman erottamiseksi toisistaan ei julkisen puolen perusterveydenhuollosta löydy”, toteaa Tast. 

Nykylain mukaan hoidon tarve on arvioitava kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Jatkossa hoidon tarpeen arviointi tulisi tehdä saman arkipäivän aikana, kun potilas ottaa yhteyttä toimintayksikköön. Näe ry esittää, että hoidon tarpeen arvion tekemiseen silmäongelmista kärsivien osalta käytetään optikkoliikkeitä ja niiden optometristejä ja silmälääkäreitä.  

”Kun julkiselle puolelle ei ole tosiasiallisesti saatavissa silmälääkäreitä ja optometristejä, kannattaa yksityiset palveluyksiköt kytkeä mukaan esimerkiksi Skotlannin mallin mukaisesti. Käytännön välineenä toimii esimerkiksi palveluseteli. Ratkaisua puoltaa jo hallituksen esitykseen sisältyvä hyvinvointialueiden velvoite järjestää toimintansa niin, että potilailla on tosiasiallinen mahdollisuus saada palveluja säädetyissä määräajoissa. Esitys toteaa lisäksi, että mikäli hyvinvointialue ei kykene itse antamaan hoitoa laissa säädetyissä enimmäisajoissa, sen on hankittava palveluita muilta palveluntuottajilta”, huomauttaa Tast. 

Lisätietoja: Panu Tast, toimitusjohtaja, NÄE ry, p. 040 5422 227, panu.tast@naery.fi