Vastuullisuus on erikoiskaupan voimakkaimpia muutoksen ajureita. Vuosituhannen alun megatrendi oli digitalisaatio, nyt 2020-luvulla kestävä kehitys ja vastuullisuustyö ovat uusi musta. Tulevaisuudessa tarkkaillaan yritysten hiilijalanjäljen lisäksi myös niiden vedenkäyttöä.

Vastuullisuus tuo yritykselle kilpailuetua. Itse asiassa yritysten on pakko olla vastuullisia – monella tavalla ja monella sektorilla. Jotta yritys voisi olla elinvoimainen myös pitkällä tähtäimellä, sen on pakko huolehtia liiketoimintansa kannattavuudesta ja kilpailukyvystä.

Taloudellisen vastuun lisäksi on mietittävä, missä määrin yritys voi ottaa huomioon muut vastuullisuuden muodot.

Sosiaalinen vastuu kantaa kauas

Yritysten toiminnalla on vaikutusta monille ryhmiin ja yhteisöihin, kuten sen omaan henkilöstöön, asiakkaisiin, yrityksen toimialueen asukkaisiin ja alihankkijoihin. Yritys vaikuttaa myös yli maan rajojen: sen jäljet ulottuvat hankintaketjun alkupäähän ja siellä työskenteleviin ihmisiin saakka.

Yksi vastuullisuuden laji on sosiaalinen vastuu. Mutta miten sosiaalista vastuuta voisi kehittää erikoiskaupassa? Ainakin kauppiaat voivat aiempaa enemmän hyödyntää sidosryhmien asiantuntemusta ja siten löytää uusia ratkaisuja sosiaalisen vastuullisuuden kehittämiseen.

Sosiaalisen vastuun kantamista voi olla esimerkiksi rekrytoinnin anonymisoiminen. Kun valinnan kannalta turha, mielikuvia tiettyyn suuntaan ohjaava tieto, kuten nimi, ikä ja sukupuoli piilotetaan, on mietittävä tarkemmin, millaista osaamista oikeastaan etsitään.

Ja on yrityksillä muitakin tapoja osoittaa sosiaalista vastuuta. Esimerkiksi Finlayson on ottanut kantaa Ukrainan sotaan ja edistänyt yhdenvertaisuutta markkinointikampanjoissaan.  

Vastuullinen yritys tuntee oman toimintansa ympäristövaikutukset

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat aikamme suurimpia ihmiskuntaa uhkaavia katastrofeja. Tässä taistelussa tarvitaan kaikkia: päättäjiä, kuluttajia ja yrityksiä.

Monissa yrityksissä lasketaan nyt hiilijalanjälkeä. Mutta pian aletaan luultavasti tarkkailla myös yritysten vedenkulutusta. Asiantuntijat ennakoivat, että niin kutsutuista yritysten vesitaseista, toisin sanoen tuotannon ja tuotteiden vedenkulutuksesta, tulee yksi ympäristövastuun keskeisistä mittareista viimeistään tulevalla vuosikymmenellä. Esimerkiksi jotkin tuontiraaka-aineet voivat olla yrityksen vesitaseessa kriittisiä, vaikka kotimaassa tapahtuva tuotanto ei kuluttaisikaan merkittävästi vettä. Suomessa muun muassa Kalevala Koru on jo investoinut omaan vedenkäsittelylaitokseen.

Suomalaiset yritykset panostavat harvoin kulttuuriarvoihin

Viime aikoina on alettu puhua myös kulttuurivastuusta. Siitä on muodostumassa yhä tärkeämpi osa yritysten imagoa, mutta monissa yrityksissä koko ilmiötä – tai mahdollisuutta – ei edes tunnisteta. Kulttuurinen vastuu voi olla esimerkiksi sitä, ettei vanhaa, kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusta pureta uuden pääkonttorin tieltä, vaikka kaavoitus sen sallisi, tai palvellaan pienempiä kieliryhmiä, vaikkei se taloudellisesti olisi kannattavaa.

Kun Nordea muodostettiin ja suomalainen ja ruotsalainen pankki fuusioituivat, Merita Pankki säätiöi suomalaisista klassikkotauluista koostuvan huomattavan taideomaisuutensa Suomeen. Moni suomalainen olisi pitänyt menetyksenä, jos uusi kansainvälinen omistaja olisi huutokaupannut taulut eniten tarjoavalle. Liiketoiminnan riskienhallinnan näkökulmasta ihmisten tunteet on siis järkevää ottaa huomioon.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet oman vastuullisuustyön tueksi

Jos oma vastuullisuustyö tuntuu olevan vielä lapsenkengissä, kannattaa ajattelua sparrata YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden avulla. Kaikki seitsemäntoista tavoitetta ovat sisällytettävissä edellä esiteltyihin taloudellisen, sosiaalisen, ekologisen ja kulttuurisen vastuullisuuden piiriin.