EU:n komissio on valmistellut uuden asetusehdotuksen, jonka mukaan yritysten välisessä kaupassa maksuaika voi olla korkeintaan 30 päivää. Miksi sopimusvapautta halutaan rajoittaa ja mitä siitä seuraisi kaupan alan yrityksille?

Tämähän kuulostaa hyvältä, isot yritykset eivät voi enää käyttää pieniä yrityksiä pankkinaan vaatimalla pitkiä, jopa 60–90 päivän maksuaikoja. Tämä on yhtenä tausta-ajatuksena uudessa maksuviivästysasetuksessa, joka korvaisi kevyemmän direktiivin. Asetus olisi heti kaikkia jäsenvaltioita sitova.

Kaikkea ei ole tässä kuitenkaan ymmärretty. Pidemmille maksuajoille on usein yhdessä sovittu ja perusteltu tarve. Aina ei siis ole kyse toisen osapuolen sanelemasta maksuajasta.

Yritysten välisen sopimusvapauden rajoittaminen sotii yleisiä kaupallisia periaatteita vastaan. Rajoittamisen tulisi olla viimekätinen keino ja käytössä vain, jos muilla keinoilla ei päästä tarvittavaan lopputulokseen.

Nyt tarjolla on vain ”yksi malli kaikille”. Yritysten välinen kaupallinen toiminta on kuitenkin monimuotoista ja sama malli ei voi toimia kaikissa tapauksissa. Rajoitetun maksuajan pitäisi olla osa pk-yritysten toiminnan tueksi laadittua pakettia. Laaditussa taustamateriaalissa on unohdettu mallin vaikutukset yritysten rahoitukseen.

Käyttö- ja kulutustavarakaupassa erikoiskaupan ostot perustuvat usein sesonkien mukaan tehtäviin ennakko-ostoihin. Tämä on hyödyllistä myös valmistajille, kun ennakkotilauksia voidaan valmistaa kerralla tarvittava määrä ja tavarat toimitetaan myymälöihin odottamaan sesongin alkua. Normaali malli on, että varastoon toimitettu tavara maksetaan toimittajalle yhdessä sovittuina aikoina, joka perustuu ennakoituun myyntimäärään sesongin aikana. Uusi asetus kieltäisi täysin tämäntyyppisen toimintamallin ja pakottaisi 30 päivän maksuaikaan.

Mihin se johtaisi? Merkittävään lisärahoitustarpeeseen. Kaupan alan eurooppalainen yhdistys EuroCommerce on laatinut alustavia laskelmia tarvittavasta lisärahoituksesta eri kaupan toimialoille, mikäli asetus toteutuu ehdotuksen mukaisesti. Euroopassa tarvittava lisärahoitustarve olisi 132,6 miljardia euroa ja tämän päälle tulee 5–10 % rahoituskorko. Käytännössä kaupan alan yritykset eivät pääsääntöisesti edes saa pankeista käyttöpääomalainaa tavarahankintoihin. Lopputuloksena olisi pk-yritysten määrän dramaattinen vähentyminen kaupan alalla koko EU:ssa.

EU:n ulkopuolelta voisi edelleen hankkia tavaroita ilman maksuaikarajoitteita. Kärsijänä olisi sisämarkkinakauppa.

Tarvitaan siis selkeä poikkeus toisten valmistamien käyttö ja kulutustavaroiden jälleenmyynnin osalta. Poikkeus pitää muotoilla niin, että vähittäiskaupan yrityksille taataan mahdollisuus sopia 30 päivää pidemmistä maksuajoista, kun se on kaupallisesti ja rahoituksellisesti perusteltua.

Kirjoittaja Jukka Ropponen toimii Erikoiskaupan liiton lakiasioista ja edunvalvonnasta vastaavana johtajana.