Jos uudet ketterät alustatalouden toimijat onnistuvat välttämään työnantajavelvoitteita, ne saavat kilpailuetua perinteiseen kauppaan nähden. Tässä kolmiosaisessa juttusarjassa paneudutaan kauppaan liittyvään verotukseen Suomessa. Artikkelisarjan ovat kirjoittaneet KTT Lasse Mitronen ja KTT Mikko Hänninen.

Monilla kaupan alueilla kauppa on erittäin kansainvälistä, jolloin verotusasioilla luodaan tai haitataan kaupan kilpailuedellytyksiä. Vaikka tuonti- ja vientitullit hillitsevät tavaraliikennettä kansainvälisesti, palvelut liikkuvat rajojen yli entistä nopeammin ja ilman merkittävää sääntelyä. Mitä verotus siis tarkoittaa kaupan kilpailukyvylle 2020-luvulla?  

Kuluttajien ostovoimaa kahlitaan monin tavoin

Katsotaan ensin, miten verotus vaikuttaa kuluttajien ostovoimaan. Kansainvälisesti tarkastellen suomalaisten palkat ovat kohtuullisen korkeita, mutta siitä huolimatta ostovoima ei ole hyvällä tasolla. Suurin syy heikkoon ostovoimaan Suomessa on työn ja palveluiden ns. tuplaverotus: toisaalta työntekijät maksavat korkeaa ansiotuloveroa joka heikentää kulutusta ja toisaalta yritykset maksavat korkeita työnantajamaksuja, joka taas heikentää palkkaamista ja investointeja. Lopputulos on, että pahimmillaan kaikki osapuolet häviävät.

Digitalisaatio ja etenkin alustatalous ovat muuttaneet nopeasti kaupan ja palvelujen kilpailuympäristöä. Muutoksen myötä kasvava osa perinteisistä kivijalkakaupoista tehdyistä ostoksista tapahtuu verkon välityksellä, jolloin tavaran omistaminen ja liikkuminen eivät ole yhtä selkeää. Pelisäännöt alustatalouden toimijoilla ovat sinällään samat, mutta haasteena on valvonta ja tulonlähteen tulkinta. Kun arvioidaan esimerkiksi majoituspalveluita kuten Airbnb:n toimintaa, pitää pohtia, että ovatko kuluttajien maksamat palvelumaksut yleisiä palvelumaksuja vai vuokria? Näihin asioihin ei ole vielä selkeitä vastauksia.

Vuodesta 2021 eteenpäin EU-tavarakaupan arvonlisävero on maksettu kuluttajan sijaintivaltioon. Samalla on tullut käyttöön nykyistä laajemmat tiedonanto- ja verovelvoitteet. Ongelmana on kuitenkin saada kaikki alustatyö ja -tulo verottajan tietoon ja kotimaan verotuksen piiriin. Alustatyön avulla voidaan mahdollisesti välttää työnantajavelvoitteita, jolloin uudet ketterät toimijat voivat saada kilpailuetua perinteisiin kaupan toimijoihin nähden esimerkiksi tavaroiden toimituksissa ja verkkokauppakeräilyissä.

Kiinteistöjen omistamista ja hallintaa verotetaan monin tavoin

Työntekijämaksujen lisäksi digitaaliset toimijat saavat myös muuta etua verotuksen suhteen. Esimerkiksi kivijalkakauppojen verokertymään vaikuttavat merkittävästi myös kiinteistöjen ja niiden ylläpitämiseen tarvittavien toimien ja resurssien verotus. Nämä verot kohdistuvat laajasti juuri kivijalkakauppoihin ja niiden toimintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi energian verotus on noussut 2000-luvulla merkittävästi ja mm. energialait on päivitetty viimeksi vuonna 2011. Jollain paikkakunnilla verojen määrä on jopa kaksinkertaistunut vuosien 2000­–2013 aikana, kun vastaavasti elinkustannusindeksi on samalla ajanjaksolla noussut 26%.

Mitä tämä kaikki siis merkitsee kaupalle?

Digitalisaation myötä kaupan liiketoiminta- ja ansaintamallit ovat käyneet läpi laajan murroksen. Murroksen myötä vanhat veropohjat ja pelisäännöt eivät sovellu suoraan uusien toimijoiden liiketoimintaan. Esimerkiksi ulkomaiset verkkokaupat eivät välttämättä maksa kiinteistöveroa ollenkaan Suomeen eikä niillä välttämättä ole paljoakaan työntekijöitä Suomessa. Tämän lisäksi niiden maksamat lähdeverotkin yleensä verotetaan suosituimmuusmaan periaatteen mukaan, jolloin Suomeen jää vain pieni siivu, jos sitäkään. Tällöin niiden verokertymä Suomeen on minimaalinen, vaikka niiden markkinaosuus ja kilpailullinen vaikutus saattavat olla merkittäviä. Tilanteessa, jossa ostovoima Suomessa voi laskea ja kaupan alan kohtaama verotus on kovaa, on vaarana, että uudet digitaaliset toimijat vääristävät kilpailua. Mikäli tätä tilannetta ei muuteta, uhkana on, että kotimaiset toimijat eivät voi menestyä kilpailussa uusien toimijoiden kanssa.

Päivitetty 06/2022. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 15.4.2020.