Mökin Heinolasta hankkinut pääkaupunkiseudun asukki oletti, että jos suurten kaupungin keskustoissa on tyhjää kaduilla ja kivijaloissa, niin sama ankeus odottaa pienessä kaupungissa. Hän oli väärässä.

Loppukesän lauantaina tuli kiintiö täyteen: nyt riitti auringossa loikoilu ja puutarhakasvien nyppiminen. Päätin sonnustautua mekkoon ja hattuun ja suunnata kiertelemään kaupungille. Mökkipaikkakunnan pienen lähikaupungin tori kuhisee lauantaisin satokauden herkkuja, myyjiä ja ostajia. Sinne siis. Auton sain kulman taakse ilmaiseen parin tunnin parkkiin. Ja kun ensimmäinen haaste oli selvitetty, heitin kassin olalle ja suuntasin kaupoille.

Mutta matka torille katkesi heti, kun paikallisella käsityötarvikkeita myyvällä kaupalla olikin tapahtumapäivä. Myymälässä odottivat kuhina ja kutkuttavat löydöt. Melkein lankesin neuloosiin, kunnes muistin, etten ole tainnut kouluaikojen jälkeen tarttua puikkoihin. Mutta ajatus jäi kytemään. Myymälän tapahtumapäivän pihakirppikseltä matkaan tarttui sadekelejä varten pari palapeliä.

Kiireettömiä ihmisiä rupatteli kahviloiden terasseilla. Minulle tuli kuitenkin kiire, kun kulman takana olikin kiva muotikauppa. Valikoima oli kerrassaan houkutteleva: tarjolla oli laadukkaita merkkituotteita laidasta laitaan. Pieniä eriä muotia, ja jotenkin juuri minua varten tuotu tarjolle. Mieliala nousi entisestään, kun lähtiessä hyvän mielen myyjä muisti toivottaa minut uudelleen tervetulleeksi. Hänen mukaansa valikoima vaihtuu nopeasti ja uutta tulee jatkuvasti.Erikoiskaupan liiton toimitusjohtaja Ulla Pöllänen kirjoittaa eräästä lauantaista Heinolassa.

Kirjakaupassa ostin sinitarraa tarpeeseen ja pari kirjaa ajanvietteeksi. Lisäostokset olivat täydellisesti palvelleen myyjän ansiota! Enkä vieläkään malttanut mennä kahville, kun jo seuraavan putiikin ovi kutsui käymään. Kauppa oli elämys, sillä myytävien tuotteiden esillepano ei ollut uutta modernia minimalistista tyylisuuntaa vaan vaatteita olivat rekit pullollaan. Nopea ajatukseni oli peruuttaa ovesta vähin äänin, mutta myyjä ehti ensin. Sain soperrettua, että alusvaatteita pitäisi uusia. Ja kun maltoin asettautua palveltavaksi, loppu on historiaa: sovituskoppiin kiikutettiin kaikki vaihtoehdot, ja myyjä todella osasi työnsä. Taisin tehdä päivän suurimman kertaoston, mutta koin saaneeni rahalle vastinetta.

Ennen autolle suuntaamista poikkesin hakemassa torilta uudet perunat ja marjatuokkoset, ja kävin vielä paikallisessa optikkoliikkeessä, joka korjasi lennossa mustikkametsässä vinoon huitomani silmälasit. Ja kaiken tämän löysin muutaman korttelin sisältä. Vielä jäi nähtävää ja koettavaa, ja ensi visiitillä ajattelin ehtiä kahvittelemaankin. Mökille ajaessa mietin, mistä on kaupunkikeskustojen vetovoima tehty. Mökkitielle kääntyessäni vastasin kysymykseeni: vetovoima syntyy ihmisistä, kohtaamisista, kaupoista, kahviloista , palvelusta  – ja parkkipaikoista. Sitten parkkeerasin autoni.