Kaupassa myytävissä tuotteissa on monenlaisia aineita, jotka suojaavat tuotteita mutta voivat mahdollisesti olla vaarallisia luonnolle tai ihmiselle. Kauppiaan tulee saada tieto, jos esimerkiksi hänen myymissään leluissa tai tekstiileissä on tällaisia aineita yli raja-arvon. Ja jos asiakas kysyy aineista, hänelle on osattava niistä kertoa.

Niitä voi löytyä tekstiileistä, sähkölaitteista, leluista ja huonekaluista, sekä maaleista, musteista ja liimoista. Näitä ihan tavallisista kulutustavaroista löytyviä kemikaaleja kutsutaan erityistä huolta aiheuttaviksi eli SVHC-aineiksi. Tällaisen nimityksen ne saavat sen jälkeen, kun asiantuntijat EU:n komissiossa ovat aineen ominaisuuksiin perustuen näin päättäneet.

Aineita käytetään, koska niistä on hyötyä. SVHC-aineita käytetään tuotteiden valmistuksessa, jotta niihin saadaan tiettyjä ominaisuuksia,  esimerkiksi tarpeellinen palonkesto, eikä muita sopivia vaihtoehtoja ole ehkä – tai vielä – olemassa.

Aineet voidaan luokitellaan Substance of Very High Concern eli SVHC-aineiksi, jos ne aiheuttavat syöpää, vaurioittavat sukusolujen perimää tai ovat vaarallisia lisääntymiselle. Tai ne vaikuttavat hormonitoimintaan. Lisäksi tällaiset aineet voivat olla hitaasti hajoava, biokertyviä ja myrkyllisiä luonnossa – tai aine aiheuttaa muun samantasoinen huolen. Kyse on aina erityisen haitallisesta aineesta ihmisille tai ympäristölle.

”SVHC-aineet eivät ole kategorisesti kiellettyjä kemikaaleissa tai esineissä, mutta vaaraominaisuuksiensa takia niitä myyviltä yrityksiltä vaaditaan erityisiä toimenpiteitä heti kun SVHC aine on nostettu ns. kandidaattilistalle Euroopan kemikaalivirastossa”, sanoo Edun kemikaaliasiantuntija Terhi Kuljukka-Rabb.

Kemikaaliasiantuntija Terhi Kuljukka-Rabb kannustaa perehtymään kaupan myymien tuotteiden kemikaalien koostumukseen

Kaupan oma etu on kysyä ja vaatia tavarantoimittajalta tietoa tuotteiden kemikaalikoostumuksesta. Kaupalla on oikeus saada tieto SVHC-aineista. Jos nimittäin kandidaattilistan aineita on kemikaaleissa tai esineissä enemmän kuin 0,1 painoprosenttia, se edellyttää tiedonkulkua aineesta tuotteen koko toimitusketjussa, myös kaupassa.

Lain mukaan kuluttajalla on oikeus tietää, jos esineessä on kandidaattilistalla olevaa ainetta. Ja tieto pitää saada kaupalta 45 päivän kuluessa, jos ainetta on esineen painosta yli 0,1 prosenttia.

”Minimivaatimus on aineen nimen kertominen”, Kuljukka-Rabb ohjeistaa.

Yritysasiakkaalle pitää puolestaan välittää tieto esineen SVHC-aineesta ja tarpeelliset turvallisen käytön ohjeet pyytämättä. Kemikaaleista kaupan pitää antaa yritysasiakkaalle ja ammattikäyttäjälle käyttöturvallisuustiedote. Sen tekee yleensä kemikaalin valmistaja.

Tarkempaa tietoa on saatavilla Edun kemikaaliasiantuntijalta: Terhi.Kuljukka-Rabb@kauppa.fi